13. huhtikuuta 2020

Minun oirelistani

Voihan korona, ei voi muuta sanoa. Moni asia on ollut sen vuoksi hankalaa ja vaikeasti toteutettavissa, moni asia peruuntunut ja on tullut aivan uusiakin ongelmia eteen. En tiedä, olenko sairastanut koronaa vai influenssaa, koska jälkimmäistäkään minulla ei ole tietääkseni koskaan ollut. Sikainfluenssan olen sairastanut, mutta tämä ei vastannut sitäkään kokemusta.

15.03. alkoivat hengitystieoireet ja vielä samana iltana kuumeilu. Seuraavat 16 päivää vietin täysin sisätiloissa, nähden vain äitini pari kertaa kun hän toi kaupasta minulle tavaroita. Hengittäminen oli ajottain raskasta ja siihen piti keskittyä, mutta mitään varsinaista kipua en keuhkoissa kokenut. Henkitorvessa tuntui välistä ikävältä. Sitä voisi verrata närästykseen, mutta se ei siltikään tuntunut samalta. Olin hengästynyt ja kevyestäkin syömisestä meni puhti pariksi tunniksi. Pöytäkoneen ääressä ei voinut edes kuvitella olevansa, koska en jaksanut istua. Sohvalla pystyin olemaan lähempänä istuma-asentoa, mutta melko löhöämistä sekin oli. Pääosin siis vain makasin sohvalla ja sängyllä, tuijottaen läppärin näyttöä.

Mitään äärimmäisen korkeaa kuumetta minulla ei missään vaiheessa ollut, 37.5 oli korkein mitä vanhalla elohopeamittarilla kainalosta sain. En myöskään kokenut varsinaista yskää, vaan satunnaisia ysköksiä, jotka johtuivat siitä että nenästäni valui limaa/räkää älyttömän paljon nieluun päivittäin. Pari kertaa tuli yskittyä myös veren vuoksi, koska minulla on pieni ongelmanenä. Se tykkää toisinaan vuotaa muutamina päivinä putkeen verta vaikka siihen ei koskisi ja nyt se teki sitä reilun viikon verran. Kurkku oli ajoittain kipeä ja ääni oli kadoksissa, mutta en kokenut mitään turvotustakaan. Sen sijaan päätä särki aivan tolkuttomasti ohimolta ja silmien kohdalta, eikä se tuntunut samalta kuin migreeni, joka minulla tuntuu samoilla kohdilla.

Oireet ovat olleet siis hyvin epämääräiset ja kuumeilu jatkui tuostakin vielä pidempään. 16 päivän jälkeen tunsin oloni kuitenkin jo sen verran virkeäksi, että kävin kaupassa ja apteekissa, kuume oli ollut siinä kohtaa myös pari päivää jo alempana. En tunne itseäni vieläkään täysin terveeksi, hikoilen kuin pieni porsas vaikka yleensä olen melkoinen vilukissa. Jaksan touhuta aamupäivät asunnolla tavaroita pakkaillen, mutta viimeistään iltapäivästä on kroppa niin väsähtänyt, että en jaksa tehdä pahemmin mitään. Luulen, että se johtuu vain reilusti huonontuneesta kunnosta, kun reilu kaksi viikkoa tuli vain maattua ja oltua sisällä. Siksi olen pyrkinyt käymään ulkona aina kun jaksan ja sää sallii, mihinkään vesi-, räntä- tai lumisateeseen kun en vielä tohtisi mennä.

Oireiden alusta on nyt kulunut lähes kuukausi ja uskallan sanoa, että tauti on takanapäin. Ensi viikolla aloitan koulun, joten tämä viikko menee Finrexiniä nauttien, ruoassa reilusti valkosipulia ja hunajaa käyttäen, sekä pitämällä huolen että jos tuntuu siltä, lepään. En voi tietää onko tautini ollut koronaa vai influenssaa, mutta koskaan ei kuumeilu ole jatkunut minulla yhtä pitkäkestoisesti noin epämääräisten oireiden kera.

Pahinta eristäytymisessä oli varmastikin pelko siitä, että menetän mielenterveyteni. Ensimmäinen viikko meni ihan hyvin, olenhan tottunut olemaan omissa oloissani ja pääosin kotona. Toisella viikolla alkoi huomaamaan, miten paljon kaipasi pelkkää kaupassa käyntiä ja ulkoilmaa. Ensimmäinen kerta ulkona olikin taivaallinen kokemus ja melkein itkin kun seisoin tuossa pienessä metikössä kerrostalon edessä. Onneksi se on nyt takanapäin ja voin jatkaa elämää suhteellisen normaalisti. Jos tätä muuttokaaosta voi normaaliksi elämäksi sanoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti