20. kesäkuuta 2019

10 vuotta hyvää musiikkia ja ihania kokemuksia

Tänään on se pelätty päivä, kun kissat lähtevät tästä asunnosta, eivätkä enää palaa. Ahdistaa jo valmiiksi ilta, kun tiedän että se täyttyy oikeastaan pelkästään itkemisestä, mutta mietitään hetki vielä iloisempia asioita.

10 vuotta sitten, 04.04.2009 törmäsin paikallisessa ravintolassa yhtyeeseen, joka sulatti sydämeni ensimmäisestä soinnusta lähtien. Olin kuullut siitä puhetta jo pari vuotta aiemmin, että voisin pitää juurikin tästä musiikista, mutta sattumusten vuoksi missasin kaksi keikkaa. Toisen revähtäneen käsilihaksen vuoksi, toisen väsymyksen vuoksi. Mutta kun viimein pääsin kuulemaan, miltä se Oliver oikeasti kuulosti, olin täydellisen myyty. Enkä arvannut, mitä kaikkea elämä vielä toisi tullessaan heidän kautta.


Isoin asia josta olen tälle yhtyeelle kiitollinen, on heidän musiikkinsa. Olen monesti sanonut, että toiset nollaavat päänsä vetämällä perseet, itse nollaan pääni menemällä Oliverin keikalle. Ei sitä oikein osaa selittää, mikä sen aiheuttaa, mutta olen huomannut että heidän keikan jälkeen olen huomattavasti positiivisempi ja "elämäniloisempi", luottavaisempi tulevaan. Toki, olen sellainen ihminen, jonka mielialaan vaikuttaa musiikki herkästi, mutta tässä on jotain enemmän.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Oliver on parhaimmillaan livenä. Etenkin nyt, kun viimeisimmän jäsenvaihdoksen myötä tuntuu siltä, että paketti ei tämän valmiimmaksi voi enää tulla. En sano, että Oliver olisi aikaisempien jäsenten kanssa kuulostanut jotenkin huonolta, ei sinne päinkään. Peter toi Oliveriin mukanaan sen puuttuvan palan. Siltä se ainakin itsestäni on tuntunut, näyttänyt ja kuulostanut.

Tähän mennessä olen kiertänyt Oliverin keikkoja yli 60, vieraillut monessa eri kaupungissa ja löytänyt itseni sellaisista paikoista ja tilanteista, joissa en koskaan olisi kuvitellut olevani. Otetaan esimerkkinä Suosikki-lehden kansikuva 10/2010. Se olen minä. Kun taas mietitään lisää sitä, mitä bändi tai sen jäsenet ovat minulle tuoneet, on kaunein esimerkki Oliverin solistin, Jarin, minulle tekemä kappale, jonka lauloin artistivalmennuksen levylle Tähden tähden 18. Viime vuonna olin myös erityisen otettu siitä, että sain suunnitella Oliverin nykyisen logon, joka tämänkin julkaisun videoissa näkyy.



Laitan tähän loppuun vielä joitain vastauksia kysymyksiin, joita on tullut tässä vuosien aikana kuultua!

♥ Paras kappale?
Ehdottomasti Siinä vielä oot. Kovana kakkosena tulee vanha kappale; Ei saa hidastaa.
♥ Paras keikka?
Tähän en ole löytänyt kunnon vastausta, jokaisessa keikassa on aina ollut jotain hyvää. Seinäjoella oli viime vuonna hyvä meno Palaverissa!
♥ Mitä kappaletta suosittelet heille, jotka eivät ole kuulleet Oliveria koskaan?
Olen koettanut miettiä tämän sitä kautta, että mikä kuulostaa eniten Oliverilta. Tällä hetkellä voisin sanoa Siinä vielä oot ja Valo loistaa.
♥ Mikä idea tuossa Oliver-tatuoinnissa on?
Hankin käsivarteen Oliverin logon 2010 ns. vuosilahjaksi itselleni ja halusin samalla osoittaa, miten paljon yhtye minulle merkitsee. Se on myös loistava keskustelunavaaja ja mainoskyltti!
♥ Etkö ole koskaan kyllästynyt Oliveriin?
En. Äijät tuntuvat tekevän aina paremman ja paremman kappaleen ja keikoista saan joka kerta enemmän irti. On toki kappaleita, joista en pidä ja joita en siten kuuntele.
♥ Oletko hyvääkin pataa jäsenten kanssa?
En voi sanoa täysin tuntevani heitä ja eniten olen ollut yhteydessä oikeastaan vain Jarin kanssa. Mutta moikataan kun tavataan!
♥ Eikö tuollainen fanittaminen ole vähän teinityttöjen hommaa?
Fanittaa voi monella eri tapaa. Toiset kiljuvat eturivissä, toiset ottavat yhteiskuvia ja pyytävät nimikirjoituksia. Toiset, kuten minä, käyvät keikoilla ja mainostavat bändiä, jakaakseen sen saman ilon jonka itse saavat musiikista.

Oliver netissä
facebook
instagram
kotisivut
youtube

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti